- meille ei tule ä-l-l-ö-t-t-ä-v-ä-ä hellehattua, joka saa lapsen näyttämään Kari Grandilta! Noh, ensimmäisen hellepäivän jälkeen kipaisin kiltisti kauppaan ja ostin Popin uv-suojatun hellehatun, joka suojaa niskaa ja otsaa paahtavalta auringolta. En todellakaan anna lapseni palaa ulkonäkösyistä!
- lapseni nenässä ei koskaan näy räkää tai ruoan jäämiä. Ne ovat ällöttäviä. Noh, kuinkas kävikään... Nenään jää väkisin jotakin, ainakin kerran päivässä.
- lapseni on aina ja poikkeuksetta puhtaissa vaatteissa. Noh, voin kertoa, että se on silkka mahdottomuus. Ei toteutettavissa. Tai sitten päivässä kuluisi noin kymmenkunta vaatekertaa. Eli ei toteutettavissa. Pyykkiä tulee ihan järkyttävä määrä tällei parilla kolmella vaatekerrallakin.
- en syö lapseni tähteitä. Niimpä niin....
- todellakin käytän hajuvettä. On mautonta "uhrautua" ja olla käyttämättä hajuvettä. Ja höpö sanon minä! En todellakaan halua, että lapseni joutuu haistelemaan voimakkaita hajusteita ja että lapseni ei tunnista minua omasta tuoksustani.
- en koskaan näytä "perinteiseltä äidiltä". Noh, aika usein ylle valikoituvat käytännölliset vaatteet, jotka päällä on helppo touhuilla pienen lapsen kanssa, kotioloissa ei tule meikattua ja tukka kiertyy ponnarille, jotta se ei ole tiellä (huom. ennen olin aina hiukset auki).
- käsittämätöntä ettei lapseaan voi muka jättää hoitoon. Niin, meillä poika on ollut 7kk aikana hoidossa pari kertaa muutaman tunnin ajan ja itsekseni olen kerran käynyt vaatekutsuilla.
- "lapseni on vielä liian pieni päivähoitoon" - siis todellakin vain yksi syy vältellä työntekoa. En todellakaan raaskisi itse laittaa näin pientä vielä hoitoon, kun niin moni kehitysaskel on vielä ottamatta! Kun olemme siihen valmiit, poika voi mennä hoitoon ja minä palata töihin.
- "baariin mennään kun poika on muutaman kuukauden ikäinen ja raskausajan selvinpäin olon jälkeen vetäsen perskännit!" Eipä olisi tullut mieleenkään. En halua, että lapseni kärsii alkoholista lapsuudessaan. Lisäksi haluan olla koko ajan lapseni saatavilla.
-"lapsi on sellainen palkinto synnytyksestä, että kipukaan ei tunnu!" Hitto mikä klisee, mutta niin totta! Tuntuu uskomattomalle, miten sellainen kipu voi todellakin hälvetä heti, kun pikkuinen nostetaan rinnalle. Repeytyneen alapään kokoonkursinta luomuna ei tunnu miltään, kun pieni on maailman tällä puolen onnellisesti.
- miten kaikki mitä oma lapsi tekee, voi muka olla niin hienoa?! Kyllä vaan voi. Se vaan on niin hienoa. Ei ehkä päälle pissiminen ja hiuksista repiminen, mutta lähes kaikki muu.
Tässäpä muutamat omat ajatukseni, jotka ovat heittäneet häränpyllyä sen jälkeen, kun pikkuinen syntyi. Hassua, miten voimakkaita omat ennakkoasenteet voivat olla ja miten nopeasti oma maailmankatsomus voikin muuttua. Kumpa sitä ei aina tulisi seistyä niin jyrkästi omien mielipiteidensä takana....
Katsokaa nyt tätä suloisuutta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti