torstai 9. huhtikuuta 2015

Käärmeissään

Lenkki-into loppui eilen kuin seinään. Tapasin nimittäin lenkillä naisen, joka sai minut kauhusta kankeaksi.

Nainen kertoi asuneensa asuinalueellamme neljätoista vuotta. Hän on kova lenkkeilemään koiransa kanssa. Hän kertoi, että se alue, jolla aina lenkkeilemme, kuhisee käärmeitä. Käärmeet nousevat pientareelle paistattelemaan auringossa ja tulevat kävelytielle astikin. Joka kesä tuolla reitillä on kymmeniä käärmeitä. Musta iso kyy oli ollut esimerkiksi viime kesänä kilometrin päässä kotoamme. 

Lenkkeilijän kertoman ohella, viime kesänä naapurimme kertoi heidän kissansa leikkineen käärmeellä heidän pihassaan, siis muutaman sadan metrin päässä kotoamme. 

Kiiruhdin lenkiltä paniikissa kotiin. Tänään en uskaltanut lähteä yksin koirien ja vauva kanssa lenkille. Pelkään hulluna käärmeitä. En tiennyt, että tällä alueella on niitä niiin paljon. Yhtäkkiä tuntuu, että ympäristö on vaarallinen ja minua pelottaa: vauvan ja koirien puolesta. 

Miehen mielestä ylireagoin. Hän tokaisi karrikoiden, että käärmenainen kertoi minulle vähän satuja ja minä uskon jokasanan. En voi kuitenkaan sille mitään, että nyt pelottaa. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti